suuttua

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *suuttudak, probably derived from early Proto-Slavic *sūtu (later *sytъ). Alternatively from suu +‎ -ttua. Compare suivaantua.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈsuːtːuɑˣ/, [ˈs̠uːt̪ːuɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -uːtːuɑ
  • Syllabification(key): suut‧tu‧a

Verb

suuttua

  1. (intransitive) to get angry

Conjugation
Inflection of suuttua (Kotus type 52*C/sanoa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. suutun en suutu 1st sing. olen suuttunut en ole suuttunut
2nd sing. suutut et suutu 2nd sing. olet suuttunut et ole suuttunut
3rd sing. suuttuu ei suutu 3rd sing. on suuttunut ei ole suuttunut
1st plur. suutumme emme suutu 1st plur. olemme suuttuneet emme ole suuttuneet
2nd plur. suututte ette suutu 2nd plur. olette suuttuneet ette ole suuttuneet
3rd plur. suuttuvat eivät suutu 3rd plur. ovat suuttuneet eivät ole suuttuneet
passive suututaan ei suututa passive on suututtu ei ole suututtu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. suutuin en suuttunut 1st sing. olin suuttunut en ollut suuttunut
2nd sing. suutuit et suuttunut 2nd sing. olit suuttunut et ollut suuttunut
3rd sing. suuttui ei suuttunut 3rd sing. oli suuttunut ei ollut suuttunut
1st plur. suutuimme emme suuttuneet 1st plur. olimme suuttuneet emme olleet suuttuneet
2nd plur. suutuitte ette suuttuneet 2nd plur. olitte suuttuneet ette olleet suuttuneet
3rd plur. suuttuivat eivät suuttuneet 3rd plur. olivat suuttuneet eivät olleet suuttuneet
passive suututtiin ei suututtu passive oli suututtu ei ollut suututtu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. suuttuisin en suuttuisi 1st sing. olisin suuttunut en olisi suuttunut
2nd sing. suuttuisit et suuttuisi 2nd sing. olisit suuttunut et olisi suuttunut
3rd sing. suuttuisi ei suuttuisi 3rd sing. olisi suuttunut ei olisi suuttunut
1st plur. suuttuisimme emme suuttuisi 1st plur. olisimme suuttuneet emme olisi suuttuneet
2nd plur. suuttuisitte ette suuttuisi 2nd plur. olisitte suuttuneet ette olisi suuttuneet
3rd plur. suuttuisivat eivät suuttuisi 3rd plur. olisivat suuttuneet eivät olisi suuttuneet
passive suututtaisiin ei suututtaisi passive olisi suututtu ei olisi suututtu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. suutu älä suutu 2nd sing. — —
3rd sing. suuttukoon älköön suuttuko 3rd sing. olkoon suuttunut älköön olko suuttunut
1st plur. suuttukaamme älkäämme suuttuko 1st plur. — —
2nd plur. suuttukaa älkää suuttuko 2nd plur. — —
3rd plur. suuttukoot älkööt suuttuko 3rd plur. olkoot suuttuneet älkööt olko suuttuneet
passive suututtakoon älköön suututtako passive olkoon suututtu älköön olko suututtu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. suuttunen en suuttune 1st sing. lienen suuttunut en liene suuttunut
2nd sing. suuttunet et suuttune 2nd sing. lienet suuttunut et liene suuttunut
3rd sing. suuttunee ei suuttune 3rd sing. lienee suuttunut ei liene suuttunut
1st plur. suuttunemme emme suuttune 1st plur. lienemme suuttuneet emme liene suuttuneet
2nd plur. suuttunette ette suuttune 2nd plur. lienette suuttuneet ette liene suuttuneet
3rd plur. suuttunevat eivät suuttune 3rd plur. lienevät suuttuneet eivät liene suuttuneet
passive suututtaneen ei suututtane passive lienee suututtu ei liene suututtu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st suuttua present suuttuva suututtava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st suuttuakseni suuttuaksemme
2nd suuttuaksesi suuttuaksenne
3rd suuttuakseen
suuttuaksensa
 past suuttunut suututtu
2nd inessive2 suuttuessa suututtaessa agent3 suuttuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st suuttuessani suuttuessamme
2nd suuttuessasi suuttuessanne
3rd suuttuessaan
suuttuessansa
 negative suuttumaton
instructive suuttuen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive suuttumassa —
elative suuttumasta —
illative suuttumaan —
adessive suuttumalla —
abessive suuttumatta —
instructive suuttuman suututtaman
4th4 verbal noun suuttuminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st suuttumaisillani suuttumaisillamme
2nd suuttumaisillasi suuttumaisillanne
3rd suuttumaisillaan
suuttumaisillansa

Derived terms
compounds

Further reading

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *suuttudak. Cognates include Finnish suuttua and Veps suutta.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈsuːtːuɑ/, [ˈs̠uːtːo̞]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈsuːtːuɑ/, [ˈʃuːtːuɑ]
  • Rhymes: -uːtːoː, -uːtːuɑ
  • Hyphenation: suut‧tu‧a

Verb

suuttua

  1. (intransitive) to get angry
    • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 11:
      Kovemmast suuttui talvi, kalloin looks mättiijää.
      The winter became even angrier, it's crawling towards the fish.

Conjugation
Conjugation of suuttua (type 1/ampua, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular suutun en suutu 1st singular oon suuttunt, oon suuttunut en oo suuttunt, en oo suuttunut
2nd singular suutut et suutu 2nd singular oot suuttunt, oot suuttunut et oo suuttunt, et oo suuttunut
3rd singular suuttuu ei suutu 3rd singular ono suuttunt, ono suuttunut ei oo suuttunt, ei oo suuttunut
1st plural suutumma emmä suutu 1st plural oomma suuttuneet emmä oo suuttuneet
2nd plural suututta että suutu 2nd plural ootta suuttuneet että oo suuttuneet
3rd plural suuttuut1), suuttuvat2), suututaa evät suutu, ei suututa 3rd plural ovat suuttuneet evät oo suuttuneet, ei oo suututtu
impersonal suututaa ei suututa impersonal ono suututtu ei oo suututtu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular suutuin en suuttunt, en suuttunut 1st singular olin suuttunt, olin suuttunut en olt suuttunt, en olt suuttunut
2nd singular suutuit et suuttunt, et suuttunut 2nd singular olit suuttunt, olit suuttunut et olt suuttunt, et olt suuttunut
3rd singular suuttui ei suuttunt, ei suuttunut 3rd singular oli suuttunt, oli suuttunut ei olt suuttunt, ei olt suuttunut
1st plural suutuimma emmä suuttuneet 1st plural olimma suuttuneet emmä olleet suuttuneet
2nd plural suutuitta että suuttuneet 2nd plural olitta suuttuneet että olleet suuttuneet
3rd plural suuttuit1), suuttuivat2), suututtii evät suuttuneet, ei suututtu 3rd plural olivat suuttuneet evät olleet suuttuneet, ei olt suututtu
impersonal suututtii ei suututtu impersonal oli suututtu ei olt suututtu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular suuttuisin en suuttuis 1st singular olisin suuttunt, olisin suuttunut en olis suuttunt, en olis suuttunut
2nd singular suuttuisit, suuttuist1) et suuttuis 2nd singular olisit suuttunt, olisit suuttunut et olis suuttunt, et olis suuttunut
3rd singular suuttuis ei suuttuis 3rd singular olis suuttunt, olis suuttunut ei olis suuttunt, ei olis suuttunut
1st plural suuttuisimma emmä suuttuis 1st plural olisimma suuttuneet emmä olis suuttuneet
2nd plural suuttuisitta että suuttuis 2nd plural olisitta suuttuneet että olis suuttuneet
3rd plural suuttuisiit1), suuttuisivat2), suututtais evät suuttuis, ei suututtais 3rd plural olisivat suuttuneet evät olis suuttuneet, ei olis suututtu
impersonal suututtais ei suututtais impersonal olis suututtu ei olis suututtu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular suutu elä suutu 2nd singular oo suuttunt, oo suuttunut elä oo suuttunt, elä oo suuttunut
3rd singular suuttukoo elköö suuttuko 3rd singular olkoo suuttunt, olkoo suuttunut elköö olko suuttunt, elköö olko suuttunut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural suuttukaa elkää suuttuko 2nd plural olkaa suuttuneet elkää olko suuttuneet
3rd plural suuttukoot elkööt suuttuko, elköö suututtako 3rd plural olkoot suuttuneet elkööt olko suuttuneet, elköö olko suututtu
impersonal suututtakkoo elköö suututtako impersonal olkoo suututtu elköö olko suututtu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular suuttunen en suuttune
2nd singular suuttunet et suuttune
3rd singular suuttunoo ei suuttune
1st plural suuttunemma emmä suuttune
2nd plural suuttunetta että suuttune
3rd plural suuttunoot evät suuttune, ei suututtane
impersonal suututtannoo ei suututtane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st suuttua present suuttuva suututtava
2nd inessive suuttujees past suuttunt, suuttunut suututtu
instructive suuttuen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (suuttukaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative suuttumaa
inessive suuttumaas
elative suuttumast
abessive suuttumata
4th nominative suuttumiin
partitive suuttumista, suuttumist

Synonyms

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 555

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *suuttudak. Cognates include Finnish suuttua and Ingrian suuttua.

Pronunciation
  • (Luutsa, Liivtšülä) IPA(key): /ˈsuːtːuɑ̯/, [ˈsuːtːuɑ̯]
  • Rhymes: -uːtːuɑ̯
  • Hyphenation: suut‧tua

Verb

suuttua

  1. (intransitive) to get angry

Inflection
Conjugation of suuttua (type II-2/alkua, tt-t gradation)
Indicative
Present Perfect
positive negative positive negative
1st singular suutun en suutu 1st singular õõn suuttunnu en õõ suuttunnu
2nd singular suutud ed suutu 2nd singular õõd suuttunnu ed õõ suuttunnu
3rd singular suutub eb suutu 3rd singular on suuttunnu eb õõ suuttunnu
1st plural suutummõ emmä suutu 1st plural öõmmõ suuttunnu emmä õõ suuttunnu
2nd plural suututtõ että suutu 2nd plural õõttõ suuttunnu että õõ suuttunnu
3rd plural suututa eväd suutu 3rd plural õlla suututu eväd õõ suututu
impersonal suututa eväd suutu impersonal õlla suututu eväd õõ suututu
Imperfect Pluperfect
positive negative positive negative
1st singular suutuzin en suuttunnu 1st singular õlin suuttunnu —
2nd singular suutuzid ed suuttunnu 2nd singular õlid suuttunnu —
3rd singular suuttu eb suuttunnu 3rd singular õli suuttunnu —
1st plural suutuzimmõ emmä suuttunnu 1st plural õlimmõ suuttunnu —
2nd plural suutuzittõ että suuttunnu 2nd plural õlittõ suuttunnu —
3rd plural suututi eväd suututu 3rd plural õlti suututu —
impersonal suututi eväd suututu impersonal õlti suututu —
Conditional
Present Perfect
positive negative positive negative
1st singular suuttuizin en suuttuizʹ 1st singular õllõizin suuttunnu en õllõizʹ suuttunnu
2nd singular suuttuizid ed suuttuizʹ 2nd singular õllõizid suuttunnu ed õllõizʹ suuttunnu
3rd singular suuttuizʹ eb suuttuizʹ 3rd singular õllõizʹ suuttunnu eb õllõizʹ suuttunnu
1st plural suuttuizimmõ emmä suuttuizʹ 1st plural õllõizimmõ suuttunnu emmä õllõizʹ suuttunnu
2nd plural suuttuizittõ että suuttuizʹ 2nd plural õllõizittõ suuttunnu että õllõizʹ suuttunnu
3rd plural suututaizʹ eväd suututaizʹ 3rd plural õltaizʹ suututu eväd õltaizʹ suututu
impersonal suututaizʹ eväd suututaizʹ impersonal õltaizʹ suututu eväd õltaizʹ suututu
Imperative
Present
positive negative
1st singular — —
2nd singular suutu elä suutu
3rd singular suuttugo elko suuttugo
1st plural — —
2nd plural suuttuga elka suuttuga
3rd plural suuttugod —
impersonal — —
Nominal forms
Infinitives Participles
active passive
1st suuttua present suuttujõ1) —
2nd illative suuttuma past suuttunnu suututu
inessive suuttumõz 1) also used as the agent noun
elative suuttumassõ
abessive suuttumattõ

References
  • Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “suuttua”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.