vuorottaminen

Finnish

Etymology

vuorottaa +‎ -minen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈʋuo̯rotːɑminen/, [ˈʋuo̞̯ro̞t̪ˌt̪ɑ̝mine̞n]
  • Rhymes: -ɑminen
  • Syllabification(key): vuo‧rot‧ta‧mi‧nen

Noun

vuorottaminen

  1. verbal noun of vuorottaa
    1. scheduling
    2. substituting (for), acting as a substitute

Declension
Inflection of vuorottaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative vuorottaminen vuorottamiset
genitive vuorottamisen vuorottamisten
vuorottamisien
partitive vuorottamista vuorottamisia
illative vuorottamiseen vuorottamisiin
singular plural
nominative vuorottaminen vuorottamiset
accusative nom. vuorottaminen vuorottamiset
gen. vuorottamisen
genitive vuorottamisen vuorottamisten
vuorottamisien
partitive vuorottamista vuorottamisia
inessive vuorottamisessa vuorottamisissa
elative vuorottamisesta vuorottamisista
illative vuorottamiseen vuorottamisiin
adessive vuorottamisella vuorottamisilla
ablative vuorottamiselta vuorottamisilta
allative vuorottamiselle vuorottamisille
essive vuorottamisena vuorottamisina
translative vuorottamiseksi vuorottamisiksi
instructive — vuorottamisin
abessive vuorottamisetta vuorottamisitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vuorottaminen (type nainen)
first-person singular possessor
singular plural
nominative vuorottamiseni vuorottamiseni
accusative nom. vuorottamiseni vuorottamiseni
gen. vuorottamiseni
genitive vuorottamiseni vuorottamisteni
vuorottamisieni
partitive vuorottamistani vuorottamisiani
inessive vuorottamisessani vuorottamisissani
elative vuorottamisestani vuorottamisistani
illative vuorottamiseeni vuorottamisiini
adessive vuorottamisellani vuorottamisillani
ablative vuorottamiseltani vuorottamisiltani
allative vuorottamiselleni vuorottamisilleni
essive vuorottamisenani vuorottamisinani
translative vuorottamisekseni vuorottamisikseni
instructive — —
abessive vuorottamisettani vuorottamisittani
comitative — vuorottamisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vuorottamisesi vuorottamisesi
accusative nom. vuorottamisesi vuorottamisesi
gen. vuorottamisesi
genitive vuorottamisesi vuorottamistesi
vuorottamisiesi
partitive vuorottamistasi vuorottamisiasi
inessive vuorottamisessasi vuorottamisissasi
elative vuorottamisestasi vuorottamisistasi
illative vuorottamiseesi vuorottamisiisi
adessive vuorottamisellasi vuorottamisillasi
ablative vuorottamiseltasi vuorottamisiltasi
allative vuorottamisellesi vuorottamisillesi
essive vuorottamisenasi vuorottamisinasi
translative vuorottamiseksesi vuorottamisiksesi
instructive — —
abessive vuorottamisettasi vuorottamisittasi
comitative — vuorottamisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vuorottamisemme vuorottamisemme
accusative nom. vuorottamisemme vuorottamisemme
gen. vuorottamisemme
genitive vuorottamisemme vuorottamistemme
vuorottamisiemme
partitive vuorottamistamme vuorottamisiamme
inessive vuorottamisessamme vuorottamisissamme
elative vuorottamisestamme vuorottamisistamme
illative vuorottamiseemme vuorottamisiimme
adessive vuorottamisellamme vuorottamisillamme
ablative vuorottamiseltamme vuorottamisiltamme
allative vuorottamisellemme vuorottamisillemme
essive vuorottamisenamme vuorottamisinamme
translative vuorottamiseksemme vuorottamisiksemme
instructive — —
abessive vuorottamisettamme vuorottamisittamme
comitative — vuorottamisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vuorottamisenne vuorottamisenne
accusative nom. vuorottamisenne vuorottamisenne
gen. vuorottamisenne
genitive vuorottamisenne vuorottamistenne
vuorottamisienne
partitive vuorottamistanne vuorottamisianne
inessive vuorottamisessanne vuorottamisissanne
elative vuorottamisestanne vuorottamisistanne
illative vuorottamiseenne vuorottamisiinne
adessive vuorottamisellanne vuorottamisillanne
ablative vuorottamiseltanne vuorottamisiltanne
allative vuorottamisellenne vuorottamisillenne
essive vuorottamisenanne vuorottamisinanne
translative vuorottamiseksenne vuorottamisiksenne
instructive — —
abessive vuorottamisettanne vuorottamisittanne
comitative — vuorottamisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vuorottamisensa vuorottamisensa
accusative nom. vuorottamisensa vuorottamisensa
gen. vuorottamisensa
genitive vuorottamisensa vuorottamistensa
vuorottamisiensa
partitive vuorottamistaan
vuorottamistansa		 vuorottamisiaan
vuorottamisiansa
inessive vuorottamisessaan
vuorottamisessansa		 vuorottamisissaan
vuorottamisissansa
elative vuorottamisestaan
vuorottamisestansa		 vuorottamisistaan
vuorottamisistansa
illative vuorottamiseensa vuorottamisiinsa
adessive vuorottamisellaan
vuorottamisellansa		 vuorottamisillaan
vuorottamisillansa
ablative vuorottamiseltaan
vuorottamiseltansa		 vuorottamisiltaan
vuorottamisiltansa
allative vuorottamiselleen
vuorottamisellensa		 vuorottamisilleen
vuorottamisillensa
essive vuorottamisenaan
vuorottamisenansa		 vuorottamisinaan
vuorottamisinansa
translative vuorottamisekseen
vuorottamiseksensa		 vuorottamisikseen
vuorottamisiksensa
instructive — —
abessive vuorottamisettaan
vuorottamisettansa		 vuorottamisittaan
vuorottamisittansa
comitative — vuorottamisineen
vuorottamisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.