suomenkielinen

Finnish

Etymology

suomen (“of Finnish”) +‎ kielinen (“being of a language”)

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈsuo̯menˌkie̯linen/, [ˈs̠uo̞̯me̞ŋˌk̟ie̞̯line̞n]
  • Rhymes: -ielinen
  • Syllabification(key): suo‧men‧kie‧li‧nen

Adjective

suomenkielinen

  1. Finnish-language, Finnish (of Finnish language)
    suomenkielinen lause ― a Finnish(-language) sentence
  2. Finnish-speaking
    Suomi on kaksikielinen maa, mutta Nilsiä on täysin suomenkielinen paikkakunta.
    Finland is a bilingual country, but Nilsiä is a completely Finnish-speaking community.

Declension
Inflection of suomenkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative suomenkielinen suomenkieliset
genitive suomenkielisen suomenkielisten
suomenkielisien
partitive suomenkielistä suomenkielisiä
illative suomenkieliseen suomenkielisiin
singular plural
nominative suomenkielinen suomenkieliset
accusative nom. suomenkielinen suomenkieliset
gen. suomenkielisen
genitive suomenkielisen suomenkielisten
suomenkielisien
partitive suomenkielistä suomenkielisiä
inessive suomenkielisessä suomenkielisissä
elative suomenkielisestä suomenkielisistä
illative suomenkieliseen suomenkielisiin
adessive suomenkielisellä suomenkielisillä
ablative suomenkieliseltä suomenkielisiltä
allative suomenkieliselle suomenkielisille
essive suomenkielisenä suomenkielisinä
translative suomenkieliseksi suomenkielisiksi
abessive suomenkielisettä suomenkielisittä
instructive — suomenkielisin
comitative — suomenkielisine
Possessive forms of suomenkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative suomenkieliseni suomenkieliseni
accusative nom. suomenkieliseni suomenkieliseni
gen. suomenkieliseni
genitive suomenkieliseni suomenkielisteni
suomenkielisieni
partitive suomenkielistäni suomenkielisiäni
inessive suomenkielisessäni suomenkielisissäni
elative suomenkielisestäni suomenkielisistäni
illative suomenkieliseeni suomenkielisiini
adessive suomenkieliselläni suomenkielisilläni
ablative suomenkieliseltäni suomenkielisiltäni
allative suomenkieliselleni suomenkielisilleni
essive suomenkielisenäni suomenkielisinäni
translative suomenkielisekseni suomenkielisikseni
abessive suomenkielisettäni suomenkielisittäni
instructive — —
comitative — suomenkielisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative suomenkielisesi suomenkielisesi
accusative nom. suomenkielisesi suomenkielisesi
gen. suomenkielisesi
genitive suomenkielisesi suomenkielistesi
suomenkielisiesi
partitive suomenkielistäsi suomenkielisiäsi
inessive suomenkielisessäsi suomenkielisissäsi
elative suomenkielisestäsi suomenkielisistäsi
illative suomenkieliseesi suomenkielisiisi
adessive suomenkieliselläsi suomenkielisilläsi
ablative suomenkieliseltäsi suomenkielisiltäsi
allative suomenkielisellesi suomenkielisillesi
essive suomenkielisenäsi suomenkielisinäsi
translative suomenkieliseksesi suomenkielisiksesi
abessive suomenkielisettäsi suomenkielisittäsi
instructive — —
comitative — suomenkielisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative suomenkielisemme suomenkielisemme
accusative nom. suomenkielisemme suomenkielisemme
gen. suomenkielisemme
genitive suomenkielisemme suomenkielistemme
suomenkielisiemme
partitive suomenkielistämme suomenkielisiämme
inessive suomenkielisessämme suomenkielisissämme
elative suomenkielisestämme suomenkielisistämme
illative suomenkieliseemme suomenkielisiimme
adessive suomenkielisellämme suomenkielisillämme
ablative suomenkieliseltämme suomenkielisiltämme
allative suomenkielisellemme suomenkielisillemme
essive suomenkielisenämme suomenkielisinämme
translative suomenkieliseksemme suomenkielisiksemme
abessive suomenkielisettämme suomenkielisittämme
instructive — —
comitative — suomenkielisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative suomenkielisenne suomenkielisenne
accusative nom. suomenkielisenne suomenkielisenne
gen. suomenkielisenne
genitive suomenkielisenne suomenkielistenne
suomenkielisienne
partitive suomenkielistänne suomenkielisiänne
inessive suomenkielisessänne suomenkielisissänne
elative suomenkielisestänne suomenkielisistänne
illative suomenkieliseenne suomenkielisiinne
adessive suomenkielisellänne suomenkielisillänne
ablative suomenkieliseltänne suomenkielisiltänne
allative suomenkielisellenne suomenkielisillenne
essive suomenkielisenänne suomenkielisinänne
translative suomenkieliseksenne suomenkielisiksenne
abessive suomenkielisettänne suomenkielisittänne
instructive — —
comitative — suomenkielisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative suomenkielisensä suomenkielisensä
accusative nom. suomenkielisensä suomenkielisensä
gen. suomenkielisensä
genitive suomenkielisensä suomenkielistensä
suomenkielisiensä
partitive suomenkielistään
suomenkielistänsä		 suomenkielisiään
suomenkielisiänsä
inessive suomenkielisessään
suomenkielisessänsä		 suomenkielisissään
suomenkielisissänsä
elative suomenkielisestään
suomenkielisestänsä		 suomenkielisistään
suomenkielisistänsä
illative suomenkieliseensä suomenkielisiinsä
adessive suomenkielisellään
suomenkielisellänsä		 suomenkielisillään
suomenkielisillänsä
ablative suomenkieliseltään
suomenkieliseltänsä		 suomenkielisiltään
suomenkielisiltänsä
allative suomenkieliselleen
suomenkielisellensä		 suomenkielisilleen
suomenkielisillensä
essive suomenkielisenään
suomenkielisenänsä		 suomenkielisinään
suomenkielisinänsä
translative suomenkielisekseen
suomenkieliseksensä		 suomenkielisikseen
suomenkielisiksensä
abessive suomenkielisettään
suomenkielisettänsä		 suomenkielisittään
suomenkielisittänsä
instructive — —
comitative — suomenkielisineen
suomenkielisinensä

Derived terms
  • suomenkielisyys

Noun

suomenkielinen

  1. A Finnish-speaker; somebody whose mother tongue is Finnish.

Declension
Inflection of suomenkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative suomenkielinen suomenkieliset
genitive suomenkielisen suomenkielisten
suomenkielisien
partitive suomenkielistä suomenkielisiä
illative suomenkieliseen suomenkielisiin
singular plural
nominative suomenkielinen suomenkieliset
accusative nom. suomenkielinen suomenkieliset
gen. suomenkielisen
genitive suomenkielisen suomenkielisten
suomenkielisien
partitive suomenkielistä suomenkielisiä
inessive suomenkielisessä suomenkielisissä
elative suomenkielisestä suomenkielisistä
illative suomenkieliseen suomenkielisiin
adessive suomenkielisellä suomenkielisillä
ablative suomenkieliseltä suomenkielisiltä
allative suomenkieliselle suomenkielisille
essive suomenkielisenä suomenkielisinä
translative suomenkieliseksi suomenkielisiksi
abessive suomenkielisettä suomenkielisittä
instructive — suomenkielisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of suomenkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative suomenkieliseni suomenkieliseni
accusative nom. suomenkieliseni suomenkieliseni
gen. suomenkieliseni
genitive suomenkieliseni suomenkielisteni
suomenkielisieni
partitive suomenkielistäni suomenkielisiäni
inessive suomenkielisessäni suomenkielisissäni
elative suomenkielisestäni suomenkielisistäni
illative suomenkieliseeni suomenkielisiini
adessive suomenkieliselläni suomenkielisilläni
ablative suomenkieliseltäni suomenkielisiltäni
allative suomenkieliselleni suomenkielisilleni
essive suomenkielisenäni suomenkielisinäni
translative suomenkielisekseni suomenkielisikseni
abessive suomenkielisettäni suomenkielisittäni
instructive — —
comitative — suomenkielisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative suomenkielisesi suomenkielisesi
accusative nom. suomenkielisesi suomenkielisesi
gen. suomenkielisesi
genitive suomenkielisesi suomenkielistesi
suomenkielisiesi
partitive suomenkielistäsi suomenkielisiäsi
inessive suomenkielisessäsi suomenkielisissäsi
elative suomenkielisestäsi suomenkielisistäsi
illative suomenkieliseesi suomenkielisiisi
adessive suomenkieliselläsi suomenkielisilläsi
ablative suomenkieliseltäsi suomenkielisiltäsi
allative suomenkielisellesi suomenkielisillesi
essive suomenkielisenäsi suomenkielisinäsi
translative suomenkieliseksesi suomenkielisiksesi
abessive suomenkielisettäsi suomenkielisittäsi
instructive — —
comitative — suomenkielisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative suomenkielisemme suomenkielisemme
accusative nom. suomenkielisemme suomenkielisemme
gen. suomenkielisemme
genitive suomenkielisemme suomenkielistemme
suomenkielisiemme
partitive suomenkielistämme suomenkielisiämme
inessive suomenkielisessämme suomenkielisissämme
elative suomenkielisestämme suomenkielisistämme
illative suomenkieliseemme suomenkielisiimme
adessive suomenkielisellämme suomenkielisillämme
ablative suomenkieliseltämme suomenkielisiltämme
allative suomenkielisellemme suomenkielisillemme
essive suomenkielisenämme suomenkielisinämme
translative suomenkieliseksemme suomenkielisiksemme
abessive suomenkielisettämme suomenkielisittämme
instructive — —
comitative — suomenkielisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative suomenkielisenne suomenkielisenne
accusative nom. suomenkielisenne suomenkielisenne
gen. suomenkielisenne
genitive suomenkielisenne suomenkielistenne
suomenkielisienne
partitive suomenkielistänne suomenkielisiänne
inessive suomenkielisessänne suomenkielisissänne
elative suomenkielisestänne suomenkielisistänne
illative suomenkieliseenne suomenkielisiinne
adessive suomenkielisellänne suomenkielisillänne
ablative suomenkieliseltänne suomenkielisiltänne
allative suomenkielisellenne suomenkielisillenne
essive suomenkielisenänne suomenkielisinänne
translative suomenkieliseksenne suomenkielisiksenne
abessive suomenkielisettänne suomenkielisittänne
instructive — —
comitative — suomenkielisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative suomenkielisensä suomenkielisensä
accusative nom. suomenkielisensä suomenkielisensä
gen. suomenkielisensä
genitive suomenkielisensä suomenkielistensä
suomenkielisiensä
partitive suomenkielistään
suomenkielistänsä		 suomenkielisiään
suomenkielisiänsä
inessive suomenkielisessään
suomenkielisessänsä		 suomenkielisissään
suomenkielisissänsä
elative suomenkielisestään
suomenkielisestänsä		 suomenkielisistään
suomenkielisistänsä
illative suomenkieliseensä suomenkielisiinsä
adessive suomenkielisellään
suomenkielisellänsä		 suomenkielisillään
suomenkielisillänsä
ablative suomenkieliseltään
suomenkieliseltänsä		 suomenkielisiltään
suomenkielisiltänsä
allative suomenkieliselleen
suomenkielisellensä		 suomenkielisilleen
suomenkielisillensä
essive suomenkielisenään
suomenkielisenänsä		 suomenkielisinään
suomenkielisinänsä
translative suomenkielisekseen
suomenkieliseksensä		 suomenkielisikseen
suomenkielisiksensä
abessive suomenkielisettään
suomenkielisettänsä		 suomenkielisittään
suomenkielisittänsä
instructive — —
comitative — suomenkielisineen
suomenkielisinensä

Further reading
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.