pihka

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *pihka, from Proto-Finno-Ugric *piška.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈpihkɑ/, [ˈpiçkɑ̝]
  • Rhymes: -ihkɑ
  • Syllabification(key): pih‧ka

Noun

pihka

  1. resin (hydrocarbon secretion of many plants, particularly coniferous trees, in its natural state)

Usage notes

While pihka and hartsi can both be translated as "resin", pihka is a natural product, which chemically speaking consists of non-volatile hydrocarbons generically called hartsi and volatile eteeriset öljyt (“essential oils”).

Declension
Inflection of pihka (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative pihka pihkat
genitive pihkan pihkojen
partitive pihkaa pihkoja
illative pihkaan pihkoihin
singular plural
nominative pihka pihkat
accusative nom. pihka pihkat
gen. pihkan
genitive pihkan pihkojen
pihkainrare
partitive pihkaa pihkoja
inessive pihkassa pihkoissa
elative pihkasta pihkoista
illative pihkaan pihkoihin
adessive pihkalla pihkoilla
ablative pihkalta pihkoilta
allative pihkalle pihkoille
essive pihkana pihkoina
translative pihkaksi pihkoiksi
abessive pihkatta pihkoitta
instructive — pihkoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of pihka (Kotus type 9/kala, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative pihkani pihkani
accusative nom. pihkani pihkani
gen. pihkani
genitive pihkani pihkojeni
pihkainirare
partitive pihkaani pihkojani
inessive pihkassani pihkoissani
elative pihkastani pihkoistani
illative pihkaani pihkoihini
adessive pihkallani pihkoillani
ablative pihkaltani pihkoiltani
allative pihkalleni pihkoilleni
essive pihkanani pihkoinani
translative pihkakseni pihkoikseni
abessive pihkattani pihkoittani
instructive — —
comitative — pihkoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative pihkasi pihkasi
accusative nom. pihkasi pihkasi
gen. pihkasi
genitive pihkasi pihkojesi
pihkaisirare
partitive pihkaasi pihkojasi
inessive pihkassasi pihkoissasi
elative pihkastasi pihkoistasi
illative pihkaasi pihkoihisi
adessive pihkallasi pihkoillasi
ablative pihkaltasi pihkoiltasi
allative pihkallesi pihkoillesi
essive pihkanasi pihkoinasi
translative pihkaksesi pihkoiksesi
abessive pihkattasi pihkoittasi
instructive — —
comitative — pihkoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative pihkamme pihkamme
accusative nom. pihkamme pihkamme
gen. pihkamme
genitive pihkamme pihkojemme
pihkaimmerare
partitive pihkaamme pihkojamme
inessive pihkassamme pihkoissamme
elative pihkastamme pihkoistamme
illative pihkaamme pihkoihimme
adessive pihkallamme pihkoillamme
ablative pihkaltamme pihkoiltamme
allative pihkallemme pihkoillemme
essive pihkanamme pihkoinamme
translative pihkaksemme pihkoiksemme
abessive pihkattamme pihkoittamme
instructive — —
comitative — pihkoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative pihkanne pihkanne
accusative nom. pihkanne pihkanne
gen. pihkanne
genitive pihkanne pihkojenne
pihkainnerare
partitive pihkaanne pihkojanne
inessive pihkassanne pihkoissanne
elative pihkastanne pihkoistanne
illative pihkaanne pihkoihinne
adessive pihkallanne pihkoillanne
ablative pihkaltanne pihkoiltanne
allative pihkallenne pihkoillenne
essive pihkananne pihkoinanne
translative pihkaksenne pihkoiksenne
abessive pihkattanne pihkoittanne
instructive — —
comitative — pihkoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative pihkansa pihkansa
accusative nom. pihkansa pihkansa
gen. pihkansa
genitive pihkansa pihkojensa
pihkainsarare
partitive pihkaansa pihkojaan
pihkojansa
inessive pihkassaan
pihkassansa		 pihkoissaan
pihkoissansa
elative pihkastaan
pihkastansa		 pihkoistaan
pihkoistansa
illative pihkaansa pihkoihinsa
adessive pihkallaan
pihkallansa		 pihkoillaan
pihkoillansa
ablative pihkaltaan
pihkaltansa		 pihkoiltaan
pihkoiltansa
allative pihkalleen
pihkallensa		 pihkoilleen
pihkoillensa
essive pihkanaan
pihkanansa		 pihkoinaan
pihkoinansa
translative pihkakseen
pihkaksensa		 pihkoikseen
pihkoiksensa
abessive pihkattaan
pihkattansa		 pihkoittaan
pihkoittansa
instructive — —
comitative — pihkoineen
pihkoinensa

Hypernyms

Derived terms

Further reading

Anagrams

Ingrian
Pihka.

Etymology

From Proto-Finnic *pihka. Cognates include Finnish pihka and Estonian pihk.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈpihkɑ/, [ˈpixk]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈpihkɑ/, [ˈpixkɑ]
  • Rhymes: -ihk, -ihkɑ
  • Hyphenation: pih‧ka

Noun

pihka

  1. (liquid) resin

Declension
Declension of pihka (type 3/kana, k- gradation)
singular plural
nominative pihka pihat
genitive pihan pihkoin
partitive pihkaa pihkoja
illative pihkaa pihkoi
inessive pihas pihois
elative pihast pihoist
allative pihalle pihoille
adessive pihal pihoil
ablative pihalt pihoilt
translative pihaks pihoiks
essive pihkanna, pihkaan pihkoinna, pihkoin
exessive1) pihkant pihkoint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

See also
  • ruka (“hardened resin”)

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 406
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.