näre

See also: Appendix:Variations of "nare" and nære

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *närek.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈnæreˣ/, [ˈnære̞(ʔ)]
  • Rhymes: -ære
  • Syllabification(key): nä‧re

Noun

näre

  1. young spruce

Declension
Inflection of näre (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative näre näreet
genitive näreen näreiden
näreitten
partitive närettä näreitä
illative näreeseen näreisiin
näreihin
singular plural
nominative näre näreet
accusative nom. näre näreet
gen. näreen
genitive näreen näreiden
näreitten
partitive närettä näreitä
inessive näreessä näreissä
elative näreestä näreistä
illative näreeseen näreisiin
näreihin
adessive näreellä näreillä
ablative näreeltä näreiltä
allative näreelle näreille
essive näreenä näreinä
translative näreeksi näreiksi
abessive näreettä näreittä
instructive — närein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of näre (Kotus type 48/hame, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative näreeni näreeni
accusative nom. näreeni näreeni
gen. näreeni
genitive näreeni näreideni
näreitteni
partitive närettäni näreitäni
inessive näreessäni näreissäni
elative näreestäni näreistäni
illative näreeseeni näreisiini
näreihini
adessive näreelläni näreilläni
ablative näreeltäni näreiltäni
allative näreelleni näreilleni
essive näreenäni näreinäni
translative näreekseni näreikseni
abessive näreettäni näreittäni
instructive — —
comitative — näreineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative näreesi näreesi
accusative nom. näreesi näreesi
gen. näreesi
genitive näreesi näreidesi
näreittesi
partitive närettäsi näreitäsi
inessive näreessäsi näreissäsi
elative näreestäsi näreistäsi
illative näreeseesi näreisiisi
näreihisi
adessive näreelläsi näreilläsi
ablative näreeltäsi näreiltäsi
allative näreellesi näreillesi
essive näreenäsi näreinäsi
translative näreeksesi näreiksesi
abessive näreettäsi näreittäsi
instructive — —
comitative — näreinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative näreemme näreemme
accusative nom. näreemme näreemme
gen. näreemme
genitive näreemme näreidemme
näreittemme
partitive närettämme näreitämme
inessive näreessämme näreissämme
elative näreestämme näreistämme
illative näreeseemme näreisiimme
näreihimme
adessive näreellämme näreillämme
ablative näreeltämme näreiltämme
allative näreellemme näreillemme
essive näreenämme näreinämme
translative näreeksemme näreiksemme
abessive näreettämme näreittämme
instructive — —
comitative — näreinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative näreenne näreenne
accusative nom. näreenne näreenne
gen. näreenne
genitive näreenne näreidenne
näreittenne
partitive närettänne näreitänne
inessive näreessänne näreissänne
elative näreestänne näreistänne
illative näreeseenne näreisiinne
näreihinne
adessive näreellänne näreillänne
ablative näreeltänne näreiltänne
allative näreellenne näreillenne
essive näreenänne näreinänne
translative näreeksenne näreiksenne
abessive näreettänne näreittänne
instructive — —
comitative — näreinenne
third-person possessor
singular plural
nominative näreensä näreensä
accusative nom. näreensä näreensä
gen. näreensä
genitive näreensä näreidensä
näreittensä
partitive närettään
närettänsä		 näreitään
näreitänsä
inessive näreessään
näreessänsä		 näreissään
näreissänsä
elative näreestään
näreestänsä		 näreistään
näreistänsä
illative näreeseensä näreisiinsä
näreihinsä
adessive näreellään
näreellänsä		 näreillään
näreillänsä
ablative näreeltään
näreeltänsä		 näreiltään
näreiltänsä
allative näreelleen
näreellensä		 näreilleen
näreillensä
essive näreenään
näreenänsä		 näreinään
näreinänsä
translative näreekseen
näreeksensä		 näreikseen
näreiksensä
abessive näreettään
näreettänsä		 näreittään
näreittänsä
instructive — —
comitative — näreineen
näreinensä

Hypernyms

Derived terms
compounds

Further reading

Anagrams

Swedish

Adjective

näre

  1. definite natural masculine singular of nära

Anagrams

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *närek.

Pronunciation
  • (Luutsa, Liivtšülä) IPA(key): /ˈnære/, [ˈnʲære]
  • Rhymes: -ære
  • Hyphenation: nä‧re

Noun

näre

  1. young spruce

Inflection
Declension of näre (type XIV/terve, no gradation)
singular plural
nominative näre närred
genitive närre närreije, närrei
partitive närette närreite, närrei
illative närrese, närre närreise
inessive närrez närreiz
elative närresse närreisse
allative närrele närreile
adessive närrelle närreille
ablative närrelte närreilte
translative närressi närreissi
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive.
***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

References
  • Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “näre”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.