morottaa

Finnish

Etymology

moro +‎ -ttaa

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈmorotːɑːˣ/, [ˈmo̞ro̞t̪ːɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -orotːɑː
  • Syllabification(key): mo‧rot‧taa

Verb

morottaa (colloquial)

  1. (transitive, usually atelic) to greet
    Kävin morottaa yhtä kaverii.
    I went to say hi to a friend of mine.

Conjugation
Inflection of morottaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. morotan en morota 1st sing. olen morottanut en ole morottanut
2nd sing. morotat et morota 2nd sing. olet morottanut et ole morottanut
3rd sing. morottaa ei morota 3rd sing. on morottanut ei ole morottanut
1st plur. morotamme emme morota 1st plur. olemme morottaneet emme ole morottaneet
2nd plur. morotatte ette morota 2nd plur. olette morottaneet ette ole morottaneet
3rd plur. morottavat eivät morota 3rd plur. ovat morottaneet eivät ole morottaneet
passive morotetaan ei moroteta passive on morotettu ei ole morotettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. morotin en morottanut 1st sing. olin morottanut en ollut morottanut
2nd sing. morotit et morottanut 2nd sing. olit morottanut et ollut morottanut
3rd sing. morotti ei morottanut 3rd sing. oli morottanut ei ollut morottanut
1st plur. morotimme emme morottaneet 1st plur. olimme morottaneet emme olleet morottaneet
2nd plur. morotitte ette morottaneet 2nd plur. olitte morottaneet ette olleet morottaneet
3rd plur. morottivat eivät morottaneet 3rd plur. olivat morottaneet eivät olleet morottaneet
passive morotettiin ei morotettu passive oli morotettu ei ollut morotettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. morottaisin en morottaisi 1st sing. olisin morottanut en olisi morottanut
2nd sing. morottaisit et morottaisi 2nd sing. olisit morottanut et olisi morottanut
3rd sing. morottaisi ei morottaisi 3rd sing. olisi morottanut ei olisi morottanut
1st plur. morottaisimme emme morottaisi 1st plur. olisimme morottaneet emme olisi morottaneet
2nd plur. morottaisitte ette morottaisi 2nd plur. olisitte morottaneet ette olisi morottaneet
3rd plur. morottaisivat eivät morottaisi 3rd plur. olisivat morottaneet eivät olisi morottaneet
passive morotettaisiin ei morotettaisi passive olisi morotettu ei olisi morotettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. morota älä morota 2nd sing. — —
3rd sing. morottakoon älköön morottako 3rd sing. olkoon morottanut älköön olko morottanut
1st plur. morottakaamme älkäämme morottako 1st plur. — —
2nd plur. morottakaa älkää morottako 2nd plur. — —
3rd plur. morottakoot älkööt morottako 3rd plur. olkoot morottaneet älkööt olko morottaneet
passive morotettakoon älköön morotettako passive olkoon morotettu älköön olko morotettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. morottanen en morottane 1st sing. lienen morottanut en liene morottanut
2nd sing. morottanet et morottane 2nd sing. lienet morottanut et liene morottanut
3rd sing. morottanee ei morottane 3rd sing. lienee morottanut ei liene morottanut
1st plur. morottanemme emme morottane 1st plur. lienemme morottaneet emme liene morottaneet
2nd plur. morottanette ette morottane 2nd plur. lienette morottaneet ette liene morottaneet
3rd plur. morottanevat eivät morottane 3rd plur. lienevät morottaneet eivät liene morottaneet
passive morotettaneen ei morotettane passive lienee morotettu ei liene morotettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st morottaa present morottava morotettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st morottaakseni morottaaksemme
2nd morottaaksesi morottaaksenne
3rd morottaakseen
morottaaksensa
 past morottanut morotettu
2nd inessive2 morottaessa morotettaessa agent3 morottama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st morottaessani morottaessamme
2nd morottaessasi morottaessanne
3rd morottaessaan
morottaessansa
 negative morottamaton
instructive morottaen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form morottaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive morottamassa —
elative morottamasta —
illative morottamaan —
adessive morottamalla —
abessive morottamatta —
instructive morottaman morotettaman
4th4 verbal noun morottaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st morottamaisillani morottamaisillamme
2nd morottamaisillasi morottamaisillanne
3rd morottamaisillaan
morottamaisillansa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.