kummartaa

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kumartadak. Cognates include Finnish kumartaa and Estonian kummardada.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkumːɑrtɑː/, [ˈkumːərtɑ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkumːɑrtɑː/, [ˈkumːɑrd̥ɑː]
  • Rhymes: -umːɑrtɑː
  • Hyphenation: kum‧mar‧taa

Verb

kummartaa

  1. (intransitive) to bow

Conjugation
Conjugation of kummartaa (type 3/kyntää, rt-rr gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular kummarran en kummarra 1st singular oon kummartant, oon kummartanut en oo kummartant, en oo kummartanut
2nd singular kummarrat et kummarra 2nd singular oot kummartant, oot kummartanut et oo kummartant, et oo kummartanut
3rd singular kummartaa ei kummarra 3rd singular ono kummartant, ono kummartanut ei oo kummartant, ei oo kummartanut
1st plural kummarramma emmä kummarra 1st plural oomma kummartanneet emmä oo kummartanneet
2nd plural kummarratta että kummarra 2nd plural ootta kummartanneet että oo kummartanneet
3rd plural kummartaat1), kummartavat2), kummarrettaa evät kummarra, ei kummarreta 3rd plural ovat kummartanneet evät oo kummartanneet, ei oo kummarrettu
impersonal kummarrettaa ei kummarreta impersonal ono kummarrettu ei oo kummarrettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular kummarsin en kummartant, en kummartanut 1st singular olin kummartant, olin kummartanut en olt kummartant, en olt kummartanut
2nd singular kummarsit et kummartant, et kummartanut 2nd singular olit kummartant, olit kummartanut et olt kummartant, et olt kummartanut
3rd singular kummarsi ei kummartant, ei kummartanut 3rd singular oli kummartant, oli kummartanut ei olt kummartant, ei olt kummartanut
1st plural kummarsimma emmä kummartanneet 1st plural olimma kummartanneet emmä olleet kummartanneet
2nd plural kummarsitta että kummartanneet 2nd plural olitta kummartanneet että olleet kummartanneet
3rd plural kummarsiit1), kummarsivat2), kummarrettii evät kummartanneet, ei kummarrettu 3rd plural olivat kummartanneet evät olleet kummartanneet, ei olt kummarrettu
impersonal kummarrettii ei kummarrettu impersonal oli kummarrettu ei olt kummarrettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular kummartaisin en kummartais 1st singular olisin kummartant, olisin kummartanut en olis kummartant, en olis kummartanut
2nd singular kummartaisit, kummartaist1) et kummartais 2nd singular olisit kummartant, olisit kummartanut et olis kummartant, et olis kummartanut
3rd singular kummartais ei kummartais 3rd singular olis kummartant, olis kummartanut ei olis kummartant, ei olis kummartanut
1st plural kummartaisimma emmä kummartais 1st plural olisimma kummartanneet emmä olis kummartanneet
2nd plural kummartaisitta että kummartais 2nd plural olisitta kummartanneet että olis kummartanneet
3rd plural kummartaisiit1), kummartaisivat2), kummarrettais evät kummartais, ei kummarrettais 3rd plural olisivat kummartanneet evät olis kummartanneet, ei olis kummarrettu
impersonal kummarrettais ei kummarrettais impersonal olis kummarrettu ei olis kummarrettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular kummarra elä kummarra 2nd singular oo kummartant, oo kummartanut elä oo kummartant, elä oo kummartanut
3rd singular kummartakkoo elköö kummartako 3rd singular olkoo kummartant, olkoo kummartanut elköö olko kummartant, elköö olko kummartanut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural kummartakkaa elkää kummartako 2nd plural olkaa kummartanneet elkää olko kummartanneet
3rd plural kummartakkoot elkööt kummartako, elköö kummarrettako 3rd plural olkoot kummartanneet elkööt olko kummartanneet, elköö olko kummarrettu
impersonal kummarrettakoo elköö kummarrettako impersonal olkoo kummarrettu elköö olko kummarrettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular kummartanen en kummartane
2nd singular kummartanet et kummartane
3rd singular kummartannoo ei kummartane
1st plural kummartanemma emmä kummartane
2nd plural kummartanetta että kummartane
3rd plural kummartannoot evät kummartane, ei kummarrettane
impersonal kummarrettanoo ei kummarrettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st kummartaa present kummartava kummarrettava
2nd inessive kummartaes past kummartant, kummartanut kummarrettu
instructive kummartaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (kummartakkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative kummartammaa
inessive kummartamas
elative kummartamast
abessive kummartamata
4th nominative kummartamiin
partitive kummartamista, kummartamist

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 218
  • Eva Saar (2017) Isuri keele Soikkola murde sõnamuutmissüsteem (PhD thesis), Tartu University Press, page 58
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.