korvakuulo

korva (“ear”) +‎ kuulo (“sense of hearing”)

• IPA^(key): /ˈkorʋɑˌkuːlo/, [ˈko̞rʋɑ̝ˌkuːlo̞]
• Rhymes: -uːlo
• Syllabification^(key): kor‧va‧kuu‧lo

korvakuulo

1. ear (in the sense of ability to hear something, especially music and language, and discern whether it sounds the same as heard before)

   soittaa / oppia korvakuulolta / korvakuulon mukaan ― to play / learn by ear

   Kansanmuusikoiden ainoa opettaja oli korvakuulo.

   Folk musicians only learned by ear. literally: The only teacher folk musicians had was their ear.

   Osaatko virittää moottorin korvakuulolla?

   Do you know how to tune an engine by ear?

2. (biblical) hearing, hearing of the ear
   • 1992, Raamattu [The Bible], Helsinki: Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Job (Job) 42:5:

     Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut.

     I have heard of Thee by the hearing of the ear, but now mine eye seeth Thee.

• kuulo (“sense of hearing”)

• “korvakuulo”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02