kirkastuminen

Finnish

Etymology

kirkastua +‎ -minen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkirkɑstuminen/, [ˈk̟irkɑ̝s̠ˌtumine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): kir‧kas‧tu‧mi‧nen

Noun

kirkastuminen

  1. verbal noun of kirkastua
    1. becoming brighter or clearer
    2. (Christianity) Transfiguration

Declension
Inflection of kirkastuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kirkastuminen kirkastumiset
genitive kirkastumisen kirkastumisten
kirkastumisien
partitive kirkastumista kirkastumisia
illative kirkastumiseen kirkastumisiin
singular plural
nominative kirkastuminen kirkastumiset
accusative nom. kirkastuminen kirkastumiset
gen. kirkastumisen
genitive kirkastumisen kirkastumisten
kirkastumisien
partitive kirkastumista kirkastumisia
inessive kirkastumisessa kirkastumisissa
elative kirkastumisesta kirkastumisista
illative kirkastumiseen kirkastumisiin
adessive kirkastumisella kirkastumisilla
ablative kirkastumiselta kirkastumisilta
allative kirkastumiselle kirkastumisille
essive kirkastumisena kirkastumisina
translative kirkastumiseksi kirkastumisiksi
abessive kirkastumisetta kirkastumisitta
instructive — kirkastumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kirkastuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kirkastumiseni kirkastumiseni
accusative nom. kirkastumiseni kirkastumiseni
gen. kirkastumiseni
genitive kirkastumiseni kirkastumisteni
kirkastumisieni
partitive kirkastumistani kirkastumisiani
inessive kirkastumisessani kirkastumisissani
elative kirkastumisestani kirkastumisistani
illative kirkastumiseeni kirkastumisiini
adessive kirkastumisellani kirkastumisillani
ablative kirkastumiseltani kirkastumisiltani
allative kirkastumiselleni kirkastumisilleni
essive kirkastumisenani kirkastumisinani
translative kirkastumisekseni kirkastumisikseni
abessive kirkastumisettani kirkastumisittani
instructive — —
comitative — kirkastumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kirkastumisesi kirkastumisesi
accusative nom. kirkastumisesi kirkastumisesi
gen. kirkastumisesi
genitive kirkastumisesi kirkastumistesi
kirkastumisiesi
partitive kirkastumistasi kirkastumisiasi
inessive kirkastumisessasi kirkastumisissasi
elative kirkastumisestasi kirkastumisistasi
illative kirkastumiseesi kirkastumisiisi
adessive kirkastumisellasi kirkastumisillasi
ablative kirkastumiseltasi kirkastumisiltasi
allative kirkastumisellesi kirkastumisillesi
essive kirkastumisenasi kirkastumisinasi
translative kirkastumiseksesi kirkastumisiksesi
abessive kirkastumisettasi kirkastumisittasi
instructive — —
comitative — kirkastumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kirkastumisemme kirkastumisemme
accusative nom. kirkastumisemme kirkastumisemme
gen. kirkastumisemme
genitive kirkastumisemme kirkastumistemme
kirkastumisiemme
partitive kirkastumistamme kirkastumisiamme
inessive kirkastumisessamme kirkastumisissamme
elative kirkastumisestamme kirkastumisistamme
illative kirkastumiseemme kirkastumisiimme
adessive kirkastumisellamme kirkastumisillamme
ablative kirkastumiseltamme kirkastumisiltamme
allative kirkastumisellemme kirkastumisillemme
essive kirkastumisenamme kirkastumisinamme
translative kirkastumiseksemme kirkastumisiksemme
abessive kirkastumisettamme kirkastumisittamme
instructive — —
comitative — kirkastumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kirkastumisenne kirkastumisenne
accusative nom. kirkastumisenne kirkastumisenne
gen. kirkastumisenne
genitive kirkastumisenne kirkastumistenne
kirkastumisienne
partitive kirkastumistanne kirkastumisianne
inessive kirkastumisessanne kirkastumisissanne
elative kirkastumisestanne kirkastumisistanne
illative kirkastumiseenne kirkastumisiinne
adessive kirkastumisellanne kirkastumisillanne
ablative kirkastumiseltanne kirkastumisiltanne
allative kirkastumisellenne kirkastumisillenne
essive kirkastumisenanne kirkastumisinanne
translative kirkastumiseksenne kirkastumisiksenne
abessive kirkastumisettanne kirkastumisittanne
instructive — —
comitative — kirkastumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kirkastumisensa kirkastumisensa
accusative nom. kirkastumisensa kirkastumisensa
gen. kirkastumisensa
genitive kirkastumisensa kirkastumistensa
kirkastumisiensa
partitive kirkastumistaan
kirkastumistansa		 kirkastumisiaan
kirkastumisiansa
inessive kirkastumisessaan
kirkastumisessansa		 kirkastumisissaan
kirkastumisissansa
elative kirkastumisestaan
kirkastumisestansa		 kirkastumisistaan
kirkastumisistansa
illative kirkastumiseensa kirkastumisiinsa
adessive kirkastumisellaan
kirkastumisellansa		 kirkastumisillaan
kirkastumisillansa
ablative kirkastumiseltaan
kirkastumiseltansa		 kirkastumisiltaan
kirkastumisiltansa
allative kirkastumiselleen
kirkastumisellensa		 kirkastumisilleen
kirkastumisillensa
essive kirkastumisenaan
kirkastumisenansa		 kirkastumisinaan
kirkastumisinansa
translative kirkastumisekseen
kirkastumiseksensa		 kirkastumisikseen
kirkastumisiksensa
abessive kirkastumisettaan
kirkastumisettansa		 kirkastumisittaan
kirkastumisittansa
instructive — —
comitative — kirkastumisineen
kirkastumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.