kiitolliin

Ingrian

Etymology

From kiittää (“to thank”) +‎ -o +‎ -lliin. Akin to Finnish kiittollinen.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkiːtːolːine/, [ˈkiːtːŏ̞lʲˌlʲine̞]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkiːtolːiːn/, [ˈkiːd̥o̞lːiːn]
  • Rhymes: -ine, -iːtolːiːn
  • Hyphenation: kii‧tol‧liin

Adjective

kiitolliin (comparative kiittolisemp)

  1. grateful, thankful

Declension
Declension of kiitolliin (type 1/jokahiin, no gradation)
singular plural
nominative kiitolliin kiitolliset
genitive kiitollisen kiitollissiin
partitive kiitollista, kiitollist kiitollissia
illative kiitollissee kiitollissii
inessive kiitollises kiitollisis
elative kiitollisest kiitollisist
allative kiitolliselle kiitollisille
adessive kiitollisel kiitollisil
ablative kiitolliselt kiitollisilt
translative kiitolliseks kiitollisiks
essive kiitollisenna, kiitollisseen kiitollisinna, kiitollissiin
exessive1) kiitollisent kiitollisint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 173
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.