kaarittaa

Finnish

Etymology

kaari +‎ -ittaa

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkɑːritːɑːˣ/, [ˈkɑ̝ːrit̪ːɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑːritːɑː
  • Syllabification(key): kaa‧rit‧taa

Verb

kaarittaa

  1. (nautical) to rib

Conjugation
Inflection of kaarittaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaaritan en kaarita 1st sing. olen kaarittanut en ole kaarittanut
2nd sing. kaaritat et kaarita 2nd sing. olet kaarittanut et ole kaarittanut
3rd sing. kaarittaa ei kaarita 3rd sing. on kaarittanut ei ole kaarittanut
1st plur. kaaritamme emme kaarita 1st plur. olemme kaarittaneet emme ole kaarittaneet
2nd plur. kaaritatte ette kaarita 2nd plur. olette kaarittaneet ette ole kaarittaneet
3rd plur. kaarittavat eivät kaarita 3rd plur. ovat kaarittaneet eivät ole kaarittaneet
passive kaaritetaan ei kaariteta passive on kaaritettu ei ole kaaritettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaaritin en kaarittanut 1st sing. olin kaarittanut en ollut kaarittanut
2nd sing. kaaritit et kaarittanut 2nd sing. olit kaarittanut et ollut kaarittanut
3rd sing. kaaritti ei kaarittanut 3rd sing. oli kaarittanut ei ollut kaarittanut
1st plur. kaaritimme emme kaarittaneet 1st plur. olimme kaarittaneet emme olleet kaarittaneet
2nd plur. kaarititte ette kaarittaneet 2nd plur. olitte kaarittaneet ette olleet kaarittaneet
3rd plur. kaarittivat eivät kaarittaneet 3rd plur. olivat kaarittaneet eivät olleet kaarittaneet
passive kaaritettiin ei kaaritettu passive oli kaaritettu ei ollut kaaritettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaarittaisin en kaarittaisi 1st sing. olisin kaarittanut en olisi kaarittanut
2nd sing. kaarittaisit et kaarittaisi 2nd sing. olisit kaarittanut et olisi kaarittanut
3rd sing. kaarittaisi ei kaarittaisi 3rd sing. olisi kaarittanut ei olisi kaarittanut
1st plur. kaarittaisimme emme kaarittaisi 1st plur. olisimme kaarittaneet emme olisi kaarittaneet
2nd plur. kaarittaisitte ette kaarittaisi 2nd plur. olisitte kaarittaneet ette olisi kaarittaneet
3rd plur. kaarittaisivat eivät kaarittaisi 3rd plur. olisivat kaarittaneet eivät olisi kaarittaneet
passive kaaritettaisiin ei kaaritettaisi passive olisi kaaritettu ei olisi kaaritettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. kaarita älä kaarita 2nd sing. — —
3rd sing. kaarittakoon älköön kaarittako 3rd sing. olkoon kaarittanut älköön olko kaarittanut
1st plur. kaarittakaamme älkäämme kaarittako 1st plur. — —
2nd plur. kaarittakaa älkää kaarittako 2nd plur. — —
3rd plur. kaarittakoot älkööt kaarittako 3rd plur. olkoot kaarittaneet älkööt olko kaarittaneet
passive kaaritettakoon älköön kaaritettako passive olkoon kaaritettu älköön olko kaaritettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaarittanen en kaarittane 1st sing. lienen kaarittanut en liene kaarittanut
2nd sing. kaarittanet et kaarittane 2nd sing. lienet kaarittanut et liene kaarittanut
3rd sing. kaarittanee ei kaarittane 3rd sing. lienee kaarittanut ei liene kaarittanut
1st plur. kaarittanemme emme kaarittane 1st plur. lienemme kaarittaneet emme liene kaarittaneet
2nd plur. kaarittanette ette kaarittane 2nd plur. lienette kaarittaneet ette liene kaarittaneet
3rd plur. kaarittanevat eivät kaarittane 3rd plur. lienevät kaarittaneet eivät liene kaarittaneet
passive kaaritettaneen ei kaaritettane passive lienee kaaritettu ei liene kaaritettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kaarittaa present kaarittava kaaritettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kaarittaakseni kaarittaaksemme
2nd kaarittaaksesi kaarittaaksenne
3rd kaarittaakseen
kaarittaaksensa
 past kaarittanut kaaritettu
2nd inessive2 kaarittaessa kaaritettaessa agent3 kaarittama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kaarittaessani kaarittaessamme
2nd kaarittaessasi kaarittaessanne
3rd kaarittaessaan
kaarittaessansa
 negative kaarittamaton
instructive kaarittaen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form kaarittaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive kaarittamassa —
elative kaarittamasta —
illative kaarittamaan —
adessive kaarittamalla —
abessive kaarittamatta —
instructive kaarittaman kaaritettaman
4th4 verbal noun kaarittaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kaarittamaisillani kaarittamaisillamme
2nd kaarittamaisillasi kaarittamaisillanne
3rd kaarittamaisillaan
kaarittamaisillansa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.