halkaisematon

Finnish

halkaisematon

Inflection of halkaisematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		halkaisematon	halkaisemattomat
genitive		halkaisemattoman	halkaisemattomien
partitive		halkaisematonta	halkaisemattomia
illative		halkaisemattomaan	halkaisemattomiin
		singular	plural
nominative		halkaisematon	halkaisemattomat
accusative	nom.	halkaisematon	halkaisemattomat
accusative	gen.	halkaisemattoman	halkaisemattomat
genitive		halkaisemattoman	halkaisemattomien halkaisematonten^rare
partitive		halkaisematonta	halkaisemattomia
inessive		halkaisemattomassa	halkaisemattomissa
elative		halkaisemattomasta	halkaisemattomista
illative		halkaisemattomaan	halkaisemattomiin
adessive		halkaisemattomalla	halkaisemattomilla
ablative		halkaisemattomalta	halkaisemattomilta
allative		halkaisemattomalle	halkaisemattomille
essive		halkaisemattomana	halkaisemattomina
translative		halkaisemattomaksi	halkaisemattomiksi
abessive		halkaisemattomatta	halkaisemattomitta
instructive		—	halkaisemattomin
comitative		—	halkaisemattomine

Possessive forms of halkaisematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)

Rare. Only used with substantive adjectives.

first-person singular possessor
		singular	plural
nominative		halkaisemattomani	halkaisemattomani
accusative	nom.	halkaisemattomani	halkaisemattomani
accusative	gen.	halkaisemattomani	halkaisemattomani
genitive		halkaisemattomani	halkaisemattomieni halkaisematonteni^rare
partitive		halkaisematontani	halkaisemattomiani
inessive		halkaisemattomassani	halkaisemattomissani
elative		halkaisemattomastani	halkaisemattomistani
illative		halkaisemattomaani	halkaisemattomiini
adessive		halkaisemattomallani	halkaisemattomillani
ablative		halkaisemattomaltani	halkaisemattomiltani
allative		halkaisemattomalleni	halkaisemattomilleni
essive		halkaisemattomanani	halkaisemattominani
translative		halkaisemattomakseni	halkaisemattomikseni
abessive		halkaisemattomattani	halkaisemattomittani
instructive		—	—
comitative		—	halkaisemattomineni

second-person singular possessor
		singular	plural
nominative		halkaisemattomasi	halkaisemattomasi
accusative	nom.	halkaisemattomasi	halkaisemattomasi
accusative	gen.	halkaisemattomasi	halkaisemattomasi
genitive		halkaisemattomasi	halkaisemattomiesi halkaisematontesi^rare
partitive		halkaisematontasi	halkaisemattomiasi
inessive		halkaisemattomassasi	halkaisemattomissasi
elative		halkaisemattomastasi	halkaisemattomistasi
illative		halkaisemattomaasi	halkaisemattomiisi
adessive		halkaisemattomallasi	halkaisemattomillasi
ablative		halkaisemattomaltasi	halkaisemattomiltasi
allative		halkaisemattomallesi	halkaisemattomillesi
essive		halkaisemattomanasi	halkaisemattominasi
translative		halkaisemattomaksesi	halkaisemattomiksesi
abessive		halkaisemattomattasi	halkaisemattomittasi
instructive		—	—
comitative		—	halkaisemattominesi

first-person plural possessor
		singular	plural
nominative		halkaisemattomamme	halkaisemattomamme
accusative	nom.	halkaisemattomamme	halkaisemattomamme
accusative	gen.	halkaisemattomamme	halkaisemattomamme
genitive		halkaisemattomamme	halkaisemattomiemme halkaisematontemme^rare
partitive		halkaisematontamme	halkaisemattomiamme
inessive		halkaisemattomassamme	halkaisemattomissamme
elative		halkaisemattomastamme	halkaisemattomistamme
illative		halkaisemattomaamme	halkaisemattomiimme
adessive		halkaisemattomallamme	halkaisemattomillamme
ablative		halkaisemattomaltamme	halkaisemattomiltamme
allative		halkaisemattomallemme	halkaisemattomillemme
essive		halkaisemattomanamme	halkaisemattominamme
translative		halkaisemattomaksemme	halkaisemattomiksemme
abessive		halkaisemattomattamme	halkaisemattomittamme
instructive		—	—
comitative		—	halkaisemattominemme

second-person plural possessor
		singular	plural
nominative		halkaisemattomanne	halkaisemattomanne
accusative	nom.	halkaisemattomanne	halkaisemattomanne
accusative	gen.	halkaisemattomanne	halkaisemattomanne
genitive		halkaisemattomanne	halkaisemattomienne halkaisematontenne^rare
partitive		halkaisematontanne	halkaisemattomianne
inessive		halkaisemattomassanne	halkaisemattomissanne
elative		halkaisemattomastanne	halkaisemattomistanne
illative		halkaisemattomaanne	halkaisemattomiinne
adessive		halkaisemattomallanne	halkaisemattomillanne
ablative		halkaisemattomaltanne	halkaisemattomiltanne
allative		halkaisemattomallenne	halkaisemattomillenne
essive		halkaisemattomananne	halkaisemattominanne
translative		halkaisemattomaksenne	halkaisemattomiksenne
abessive		halkaisemattomattanne	halkaisemattomittanne
instructive		—	—
comitative		—	halkaisemattominenne

third-person possessor
		singular	plural
nominative		halkaisemattomansa	halkaisemattomansa
accusative	nom.	halkaisemattomansa	halkaisemattomansa
accusative	gen.	halkaisemattomansa	halkaisemattomansa
genitive		halkaisemattomansa	halkaisemattomiensa halkaisematontensa^rare
partitive		halkaisematontaan halkaisematontansa	halkaisemattomiaan halkaisemattomiansa
inessive		halkaisemattomassaan halkaisemattomassansa	halkaisemattomissaan halkaisemattomissansa
elative		halkaisemattomastaan halkaisemattomastansa	halkaisemattomistaan halkaisemattomistansa
illative		halkaisemattomaansa	halkaisemattomiinsa
adessive		halkaisemattomallaan halkaisemattomallansa	halkaisemattomillaan halkaisemattomillansa
ablative		halkaisemattomaltaan halkaisemattomaltansa	halkaisemattomiltaan halkaisemattomiltansa
allative		halkaisemattomalleen halkaisemattomallensa	halkaisemattomilleen halkaisemattomillensa
essive		halkaisemattomanaan halkaisemattomanansa	halkaisemattominaan halkaisemattominansa
translative		halkaisemattomakseen halkaisemattomaksensa	halkaisemattomikseen halkaisemattomiksensa
abessive		halkaisemattomattaan halkaisemattomattansa	halkaisemattomittaan halkaisemattomittansa
instructive		—	—
comitative		—	halkaisemattomineen halkaisemattominensa

halkaisematon

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.