ergi

See also: Ergi

Finnish

Etymology

From English erg.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈerɡi/, [ˈe̞rɡi]
  • Rhymes: -erɡi
  • Syllabification(key): er‧gi

Noun

ergi

  1. erg (unit)

Declension
Inflection of ergi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative ergi ergit
genitive ergin ergien
partitive ergiä ergejä
illative ergiin ergeihin
singular plural
nominative ergi ergit
accusative nom. ergi ergit
gen. ergin
genitive ergin ergien
partitive ergiä ergejä
inessive ergissä ergeissä
elative ergistä ergeistä
illative ergiin ergeihin
adessive ergillä ergeillä
ablative ergiltä ergeiltä
allative ergille ergeille
essive erginä ergeinä
translative ergiksi ergeiksi
abessive ergittä ergeittä
instructive — ergein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of ergi (Kotus type 5/risti, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative ergini ergini
accusative nom. ergini ergini
gen. ergini
genitive ergini ergieni
partitive ergiäni ergejäni
inessive ergissäni ergeissäni
elative ergistäni ergeistäni
illative ergiini ergeihini
adessive ergilläni ergeilläni
ablative ergiltäni ergeiltäni
allative ergilleni ergeilleni
essive erginäni ergeinäni
translative ergikseni ergeikseni
abessive ergittäni ergeittäni
instructive — —
comitative — ergeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative ergisi ergisi
accusative nom. ergisi ergisi
gen. ergisi
genitive ergisi ergiesi
partitive ergiäsi ergejäsi
inessive ergissäsi ergeissäsi
elative ergistäsi ergeistäsi
illative ergiisi ergeihisi
adessive ergilläsi ergeilläsi
ablative ergiltäsi ergeiltäsi
allative ergillesi ergeillesi
essive erginäsi ergeinäsi
translative ergiksesi ergeiksesi
abessive ergittäsi ergeittäsi
instructive — —
comitative — ergeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative ergimme ergimme
accusative nom. ergimme ergimme
gen. ergimme
genitive ergimme ergiemme
partitive ergiämme ergejämme
inessive ergissämme ergeissämme
elative ergistämme ergeistämme
illative ergiimme ergeihimme
adessive ergillämme ergeillämme
ablative ergiltämme ergeiltämme
allative ergillemme ergeillemme
essive erginämme ergeinämme
translative ergiksemme ergeiksemme
abessive ergittämme ergeittämme
instructive — —
comitative — ergeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative erginne erginne
accusative nom. erginne erginne
gen. erginne
genitive erginne ergienne
partitive ergiänne ergejänne
inessive ergissänne ergeissänne
elative ergistänne ergeistänne
illative ergiinne ergeihinne
adessive ergillänne ergeillänne
ablative ergiltänne ergeiltänne
allative ergillenne ergeillenne
essive erginänne ergeinänne
translative ergiksenne ergeiksenne
abessive ergittänne ergeittänne
instructive — —
comitative — ergeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative erginsä erginsä
accusative nom. erginsä erginsä
gen. erginsä
genitive erginsä ergiensä
partitive ergiään
ergiänsä		 ergejään
ergejänsä
inessive ergissään
ergissänsä		 ergeissään
ergeissänsä
elative ergistään
ergistänsä		 ergeistään
ergeistänsä
illative ergiinsä ergeihinsä
adessive ergillään
ergillänsä		 ergeillään
ergeillänsä
ablative ergiltään
ergiltänsä		 ergeiltään
ergeiltänsä
allative ergilleen
ergillensä		 ergeilleen
ergeillensä
essive erginään
erginänsä		 ergeinään
ergeinänsä
translative ergikseen
ergiksensä		 ergeikseen
ergeiksensä
abessive ergittään
ergittänsä		 ergeittään
ergeittänsä
instructive — —
comitative — ergeineen
ergeinensä

Italian

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈɛr.d͡ʒi/
  • Rhymes: -ɛrdʒi
  • Hyphenation: èr‧gi

Verb

ergi

  1. inflection of ergere:
    1. second-person singular present indicative
    2. second-person singular imperative

Anagrams

Old Norse

Alternative forms
  • regi — with metathesis

Etymology

Formally from Proto-Germanic *argį̄. Proto-Norse ᛡᚱᛡᚷᛖᚢ (ᴀrᴀgeu /⁠arᵃgju⁠/) (dative/instrumental singular) appears to be a jōn-stem noun, but may still be ancestral to ergi if the declension were irregularly changed. By surface analysis, argr (“effeminate, shameful, homosexual”) +‎ -i (“-ness”, abstract noun suffix).

Noun

ergi f (genitive ergi)

  1. the state of being argr; variously translated as lewdness, perversity, effeminacy, degeneracy

Declension
  Declension of ergi (weak īn-stem, singular only)
feminine singular
indefinite definite
nominative ergi ergin
accusative ergi ergina
dative ergi erginni
genitive ergi erginnar

References
  • Richard Cleasby, Guðbrandur Vigfússon — An Icelandic-English Dictionary (1874)
  • “ergi”, in Geir T. Zoëga (1910) A Concise Dictionary of Old Icelandic, Oxford: Clarendon Press

Salar

Etymology

Compare to Khakas иргі (irgì).

Pronunciation
  • (Jiezi, Gaizi, Xunhua, Qinghai, Ili, Yining, Xinjiang) IPA(key): [erki]

Adjective

ergi

  1. early
  2. old
  • ehte (“tomorrow”)
  • er (“morning”)

References
  • Tenishev, Edhem (1976) “ergi”, in Stroj salárskovo jazyká [Grammar of Salar], Moscow, page 326
  • Yakup, Abdurishid (2002) “ergi”, in An Ili Salar Vocabulary: Introduction and a Provisional Salar-English Lexicon‎, Tokyo: University of Tokyo, →ISBN, page 89
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.