aijoittaa

Ingrian

Etymology

From aita (“fence”) +‎ -oittaa. Akin to Finnish aidoittaa.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈɑi̯joi̯tːɑː/, [ˈɑi̯jətːɑ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈɑi̯joi̯tːɑː/, [ˈɑi̯jo̞i̯tːɑː]
  • (Hevaha) IPA(key): /ˈɑi̯joi̯tːɑːk/, [ˈɑi̯jo̞i̯tːɑːɡ̊]
  • Rhymes: -ɑi̯joi̯tːɑː
  • Hyphenation: ai‧joit‧taa

Verb

aijoittaa

  1. (transitive) to fence

Conjugation
Conjugation of aijoittaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular aijoitan en aijoita 1st singular oon aijoittant, oon aijoittanut en oo aijoittant, en oo aijoittanut
2nd singular aijoitat et aijoita 2nd singular oot aijoittant, oot aijoittanut et oo aijoittant, et oo aijoittanut
3rd singular aijoittaa ei aijoita 3rd singular ono aijoittant, ono aijoittanut ei oo aijoittant, ei oo aijoittanut
1st plural aijoitamma emmä aijoita 1st plural oomma aijoittanneet emmä oo aijoittanneet
2nd plural aijoitatta että aijoita 2nd plural ootta aijoittanneet että oo aijoittanneet
3rd plural aijoittaat1), aijoittavat2), aijoitettaa evät aijoita, ei aijoiteta 3rd plural ovat aijoittanneet evät oo aijoittanneet, ei oo aijoitettu
impersonal aijoitettaa ei aijoiteta impersonal ono aijoitettu ei oo aijoitettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular aijoitin en aijoittant, en aijoittanut 1st singular olin aijoittant, olin aijoittanut en olt aijoittant, en olt aijoittanut
2nd singular aijoitit et aijoittant, et aijoittanut 2nd singular olit aijoittant, olit aijoittanut et olt aijoittant, et olt aijoittanut
3rd singular aijoitti ei aijoittant, ei aijoittanut 3rd singular oli aijoittant, oli aijoittanut ei olt aijoittant, ei olt aijoittanut
1st plural aijoitimma emmä aijoittanneet 1st plural olimma aijoittanneet emmä olleet aijoittanneet
2nd plural aijoititta että aijoittanneet 2nd plural olitta aijoittanneet että olleet aijoittanneet
3rd plural aijoittiit1), aijoittivat2), aijoitettii evät aijoittanneet, ei aijoitettu 3rd plural olivat aijoittanneet evät olleet aijoittanneet, ei olt aijoitettu
impersonal aijoitettii ei aijoitettu impersonal oli aijoitettu ei olt aijoitettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular aijoittaisin en aijoittais 1st singular olisin aijoittant, olisin aijoittanut en olis aijoittant, en olis aijoittanut
2nd singular aijoittaisit, aijoittaist1) et aijoittais 2nd singular olisit aijoittant, olisit aijoittanut et olis aijoittant, et olis aijoittanut
3rd singular aijoittais ei aijoittais 3rd singular olis aijoittant, olis aijoittanut ei olis aijoittant, ei olis aijoittanut
1st plural aijoittaisimma emmä aijoittais 1st plural olisimma aijoittanneet emmä olis aijoittanneet
2nd plural aijoittaisitta että aijoittais 2nd plural olisitta aijoittanneet että olis aijoittanneet
3rd plural aijoittaisiit1), aijoittaisivat2), aijoitettais evät aijoittais, ei aijoitettais 3rd plural olisivat aijoittanneet evät olis aijoittanneet, ei olis aijoitettu
impersonal aijoitettais ei aijoitettais impersonal olis aijoitettu ei olis aijoitettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular aijoita elä aijoita 2nd singular oo aijoittant, oo aijoittanut elä oo aijoittant, elä oo aijoittanut
3rd singular aijoittakkoo elköö aijoittako 3rd singular olkoo aijoittant, olkoo aijoittanut elköö olko aijoittant, elköö olko aijoittanut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural aijoittakkaa elkää aijoittako 2nd plural olkaa aijoittanneet elkää olko aijoittanneet
3rd plural aijoittakkoot elkööt aijoittako, elköö aijoitettako 3rd plural olkoot aijoittanneet elkööt olko aijoittanneet, elköö olko aijoitettu
impersonal aijoitettakoo elköö aijoitettako impersonal olkoo aijoitettu elköö olko aijoitettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular aijoittanen en aijoittane
2nd singular aijoittanet et aijoittane
3rd singular aijoittannoo ei aijoittane
1st plural aijoittanemma emmä aijoittane
2nd plural aijoittanetta että aijoittane
3rd plural aijoittannoot evät aijoittane, ei aijoitettane
impersonal aijoitettanoo ei aijoitettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st aijoittaa present aijoittava aijoitettava
2nd inessive aijoittaes past aijoittant, aijoittanut aijoitettu
instructive aijoittaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (aijoittakkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative aijoittammaa
inessive aijoittamas
elative aijoittamast
abessive aijoittamata
4th nominative aijoittamiin
partitive aijoittamista, aijoittamist

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 6
  • Arvo Laanest (1997) Isuri keele Hevaha murde sõnastik, Eesti Keele Instituut, page 16
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.